Tuoliprojekti

Blogisti-elämäni alkutaipaleella kerroin löytäneeni mitä kauneimman pinnatuolin meidän "vanhalta puolelta". Tuoli kaipasi pientä "pintaremonttia", jonka päätimme tehdä itse. Kyseinen "projekti" on ollut valmiinakin jo parisen (?) kuukautta, mutta blogipäivitys aiheesta on kummasti uupunut. Nyt on sen aika!

Tuoli oli siis alkuperäiseltään väriltään luonnonvalkoinen ja siinä oli pientä kulumaa pinnoissa (edesmennyt tuffani käytti henkseleitä henkeen ja vereen, mikä kyllä on vähän kostautunut tietyille huonekaluille). Päätimme siis kunnostaa tuolin uuteen- ja nykyaikaisempaan uskoon. Hiottiin ensin vanhat maalit pois, sekä tasoiteltiin pinnoja puukitillä, jotta kulumakohdat saataisiin tasaisiksi.

 Kitin piti antaa kuivua ainakin päivän, joten maalipinta sai vielä odottaa. Kitin kuivuttua hioimme vielä kittauksetkin tasaisiksi, mahdollisimman tasaisen/siistin maalipinnan saavuttamiseksi.

Maalauksessa käytimme pienintä(?) mahdollista telaa mitä rautakaupasta löytyi, sekä pientä sutia pinnojen vierustojen maalaukseen. Maalin kanssa arvoinkin pitkään. Valkoinen tuntui turvallisesta, mutta musta kiehtovalta ja modernilta. Äitini muistutti tässä vaiheessa, että värin saa aina vaihdettua, jos se ei jossain vaiheessa enää miellytäkkään, joten uskallauduin viimein valitsemaan mustan. Musta siitä sitten tuli, enkä päivääkään ole katunut.

Pinta maalattiin (ainakin) kahteen otteeseen. Lopputuloksesta tuli tasainen ja siisti. Ja olen muuten ihan supertyytyväinen! Ollaan myöskin saatu tosi positiivista palautetta vierailijoilta tuolista, että se miellyttää niin silmää, kuin kroppaakin!

Projekti oli ehdottomasti kannattava ja tekemisen arvoinen. Hintaa tuolille taisi tulla n. 30 €, kun teimme työt itse, mutta ostimme kuitenkin kaikki välineet (tela, suti, maali, 3 erillaista hiomapaperia, puukitti) uusina. Ei paha hinta modernista "muotituolista" ? ;) Nyt tämä luomus onkin meillä täyttämässä "nojatuolin/vierastuolin" virkaa, eli sohvan kaverina olohuoneessa. Ja tykkään hirmusti!

Lisää tällaisia super-onnistuneita-projekteja kaivaten,
Amanda!

Ps. mustaa maalia jäi vielä paljon ylimääräistäkin, joten päätettiin maalata ikean 10€ keittiöjakkara sillä ja siitäkin tuli tosi näppärä! Mahtaisinko innostua vielä käyttämään loppua mustaa Tytär A:n liitutaulun "kehyksiin"/reunuksiin ?

Rysähti !

Kirjoittelinkin jo johonkin päivitykseen ajotaitojeni mahtavuutta, mutta edellispäivänä kohtasin myös muiden huonoja ajotaitoja. Ja niin sitten rysähtikin.

Oltiin juurikin saavuttu meidän matkalta Suomeen ja päätin lähteä hakemaan isomummua intervallista kotiin. Mummi tarjoutui lastenhoitoavuksi, joten läksimme iskä J:n kanssa kaksin kohti Himmeliä. Käytiin jopa matkalla ostamassa pääsiäismuna mummulle, että ois sitten mahdollisimman ihanaa palata takaisin kotiin. Päästiin me Herralahteen saakka, kunnes rysähti. Pääsiäismuna säästyi, mutta auto ei.

Joku mukava "tolvana" ajoi valoristeyksessä suoraan meidän eteen, niin ettei jarrutus-yritykseni auttanut enää mitään. Olin menossa siis suoraan eteenpäin, kun tämä "päälle ajanut" oli tulossa vastaantulevien kaistalta ja kääntyi vasemmalle (eli suoraan meidän eteen). Tajusin kyllä heti, ettei ollut mun vika, mut sokkihan siinä silti iski. Ensin vaan kirosin mitä suustani kerkesin ja noustuani autosta pillahdin paniikin omaseen itkuun. Sinne meni paras auto ikinä. Hoh.

No auto meni, mut henkilövahingoilta sentään säästyttiin. Törmäilijän autoon ei sitten tullut lommon lommoa, vaan kaksi pientä viivaa, kun semmosella jumalattoman kokosella maasturilla meidät murskas (tai no ei meitä, mut meidän auton). Kyllä menee taas onnen lahjat tasan. Meneepä sentään koko juttu hänen vakuutuksistaan, ettei meille tuu mitään maksuja. Se tästä ny ois vielä puuttunutkin.

Nii ja oli meillä poliisitkin siinä. Ja hinausautohan tuon Almeran pois vei; luultavasti lunastukseen asti menee. Yhyy.

Miten voi oikeesti olla tämmöstä tuuria? Mitä ihanin matka takana ja sit tämmöne takaisku! Ja onhan mul muutenki ollu aikasmoista tuuria autojen kanssa, kun on vasta pari-kolme vuotta kortti ollut ja siinäkin ajassa jo joku ajoi  parkkipaikalla lommon oveen (eikä jättänyt muuten yhteystietojaan!), rekka ajoi niin läheltä vastaan, että vei kuskinpuoleisen peilin mukanaan (eikä muuten ees pysähtynyt!) ja nyt koin jo kolarinki! Huh huh, hengissä kuitenkin kaikkien ihmeeksi ollaan vielä. Pitäisköhän jatkossa turvautua vaan julkisiin ?

Amanda

PS. Ja mikä ONNI onnettomuudessa olikaan, että tytär A jäi sinne mummilaan hoitoon ja mummuakaan ei oltu vielä ehditty hakea !

Ruokajuttuja

Oon löytänyt ruoanlaiton ja hyvän ruoan innon. Rakastan HYVÄÄ ruokaa (pahoista oonkin mitä nirsoin!) ja OSAAN nykyään jopa tehdäkin ruokaa. Ennenhän meillä isi J kokkasi ja minä katoin. Nyt iskä on päivät poissa ja tytär A:kin on siirtynyt jo aikoja sitten soseista "kunnon ruokaan", joten tän mammankin on ollut PAKKO opetella ruoanlaittoa.

Ruoka ei ole ollut koskaan suurin intohimoni kohde - päin vastoin; olen ollut jo pienenä huono syömään, nirso ruoasta ja mitä vielä! Näin "aikuisempana" sitä on alkanut nauttimaan eritavalla ruoasta, vaikka vieläkään se ei ole mikään onnellisuuden vaatimus (voin hyvinkin elää päivän ilman kunnon ruokaa).

Perunasta en pidä vieläkää (eikä pidä muuten tytär A:kaan - äitinsä tyttö!), joka johtunee varmastikkin siitä, että lapsuuden kodissani meillä oli AINA perunaa. Perunaa ja kastiketta, perunaa ja lihaa, perunaa sopassa, perunaa laatikoissa jne !! Nyt olenkin löytänyt ruokamaailman muut herkut: pastat, riisit, linssit yms! Uusin herkkuni on ehdottomasti Tagliette (joka on siis jonkun tyyppinen pasta). Se on tosi herkkua, helppoa, nopeeta ja jopa kaunista. Kaiken lisäksi se maksaa jättipussiltaan alle euron! Sen kanssa pitää olla ehdottomasti jo teininä mieleenpainettu kanakastike, joka on myöskin harvinaisen helppo ja maukas. Siihen tulee (hunajamarinoituja) kanasuikaleita, ruokakermaa ja puolipurkkia pippurista sulatejuustoa. NAM!

Tänään meillä syödäänkin edellämainittua herkkua. Tuolla se kypsyy. Ja nyt syömään.

En syö enää ikinä perunaa,
Amanda!

ps. mulla on mitä ihanin linssisopankin ohje tuolla kaapissa, jota pitää saada VÄHINTÄÄN kerran kuukaudessa. Voisinpa jakaa senkin joku kerta. Iskä J:n mummin herkkuja sekin. nams!

pps. mainittakoot mun ruoanlaitto intohimostani vielä se, että tein elämäni ensimmäisen jauhelihasopan VIIME KUUSSA. Joo luitte oikein.

Mitä ihaninta postia!

Meidän postinkantajaan on varmasti iskenyt Amorin nuoli, sillä hän on tuonut meille viimepäivinä aiempaa mukavampaa postia. Laskuja ei ole näkynyt päiväkausiin ja mainoksetkin ovat olleet mielenkiintoisempia kuin ennen. Parhaimmat postit saimme kuitenkin tällä viikolla. Eilen verohallinto muisti mammaa (siis minua) lupaamalla melkein 300 € palkkareita ja tänään postilaatikossa odotti tuplayllätys: päiväkotipaikan varmistus & kerhokuvat! Oioi, eikä ainuttakaan laskua (jos kerhokuvalaskua ei lasketa)! Kyllä elämä on ihanaa! :)))

Tästä onkin hyvä jatkaa matkaa kohti kaupunkia (jos tällä kertaa löytäisi kerralla perille - vai pitäisikö vain tarttua julkisiin ?) ja illemmalla pakkaillaan. Huomenna uus reissu kohti Ruotsia - tällä kertaa Nissaforssiin (ensimmäinen kerta koskaan!) : ) Jei jei, meillä siis lomaillaan seuraavat 6(?) päivää<3

Mitä ihaninta kevättä kaikille,
Amanda!

Kuva: Kuvaverkko

virvon varvon !

Meidän viikonloppu hujahti virpoessa pitkin Satakuntaa (=molemmat mummilat/mummulat) ja juku, et hauskaa oli! Ens vuonna mennään kyllä ihan oikeen kylillekkin asti keräämään huikeat palkkiot !

t: Amanda!

Ps. lauantaina juhlittiin myös ihanaista Juliaa, joka palasi Suomeen kakskymppisilleen (käymään)!<3

Huisia!

Tänään on ollut mitä eriskummallisin päivä.

Ensin aloitettiin päivä pyöräilemällä joka torstaiseen perhekerhoon - ja sieltä takaisin, sitten suunnattiin viemään isi J:tä koulurientoihin ja sieltä YRITETTIIN suunnistaa kohti kaupunkia. Todellakin siis YRITETTIIN ja voin kertoa, että YRITIN sitten _ensimmäistä ja viimeistä kertaa_ kaupunkiin jotain muuta reittiä, kuin sitä tavallista!! Hämeenkadulle löysin vielä ilman mitään ongelmia, mutta ajaessani hämeenkadun alkupään läpi, en päässytkään enää kääntymään koskikeskukselle, vaan jouduin yksisuuntaisten katujen ja kiellettyjen ajosuuntien murskaamaksi. Joo ja ajoin mä punasiakin päin paniikissa. Noh, kesken tämän fiaskon puhelinkin soi(!!), jonka jälkeen pukkasi myös tekstiviestiä samasta numerosta. Vihdoin pääsin pysähtymään ja katsomaan viestin: päivähoitotoimistolta. IIK! Soittelin pikapikaa takaisin ja sain mitä ihanimman uutisen; ME SAATIIN JUURIKIN SE PÄIVÄKOTIPAIKKA MITÄ NIIIIN TOIVOTTIIN!!! Ei ihana!! Siis niiiiin päivä pelastettu!

Huh, kyllä tollasen uutisen jälkeen uskalsi jatkaa matkaa muuttunein fiiliksin (ahdistus muuttui iloksi noin sekunnin sadasosassa!!). Hmm, mihis seuraavaksi  ? Ajelin, ajelin, ajelin ja lopulta löysin itseni HATANPÄÄN TERVEYSASEMAN PIHASTA? Siis mitäää ??? Mikä meni pieleen? Päässä jyskytti kova totuus "ei enää ikinä autolla keskustaan", mutta jatkettava oli (ilo muuten muuttui taas sekunnnin sadasosassa ahdistukseksi!). Kaivoin viimein navigaattorin esiin ja löysin mitä nopeimmin koskikeskuksen parkkihalliin. Phiu, hilppasen oli _tuskan hiki_! (Tytär A senkun nukkui autuaan tietämättömänä äidin tunnemyrskystä - mikä onnekas!)

Koskikeskuksessa oltiin ja löydettiinkin mitä haettiin ja vielä vähän enemmänkin :) Koskikeskuksen hallin oven auetessa taivaalla köllötti jokin kirkas, kaunis möllöttäjä - AURINKO! Kyllä kannatti allekirjoittaa adressi auringon palaamiseksi, sillä se todellakin palasi! I-H-A-N-A-A sanan jokaisessa tarkoituksessa!! Kotiinkin päästiin suorinta tietä, ILMAN navigaattoria (kyllä routa aina porsaan kotiin ajaa? : D).

Kotiin ei tosin maltettu sitten mennäkkään, vaan vaihdettiin lennossa ulkoiluvaatteet  (Kurahaalarit tosin "kiireessä" unohtuivat ja ulkovaatteet todellakin ovat sen näköisetkin nyt : DD) ja suunnattiin ulos AURINKOON! Tunnit vierähtivät kevyesti auringossa istuen ja HIEKKAKAKKUJA lapioiden (kyllä, luitte aivan oikein; lumileikit ovat VIIMEIN vaihtuneet hiekkaleikkeihin!!!!!!!)!<3

Illan päätteeksi käytiinkin ostamassa auto. Noin vain. Näin autosta kuvia noin kymmenen minuuttia ennen lähtöä ja siinä sitä mentiikin jo! Joo; nyt meidän pihassa odottelee kaksi autoa valmiina ajoon. Hui, ollaan me hulluja!

Hurja päivä takana, huomenna aamujunalla mummilaan!
Amanda!

Ps. ei me nyt oikeesti kahta autoa pidetä, myydään toinen pois !

Oloja!

Päivän muumi-tuokio

Ollaan nautittu keväästä täysin rinnoin, vaikka aurinkoa ei nyt muutamiin päiviin olekaan näkynyt. Ollaan innostuttu pyöräilemään, ulkoilemaan (enemmän kuin talvella) ja täyttämään päivämme touhulla jos toisella. Kevät on ihanaa aikaa - paitsi silloin jos saa kevätpöpöt.

Ollaan oltu onnellisesti terveinä koko kevät ja vältytty jopa eniten kiertävimmältä vatsataudilta. Koska (tänäkin keväänä) tauti oli kiertänyt lähes jokaisen tuntemamme ihmisen (no ei nyt ihan, mutta fb:tä selatessa siltä välillä tuntui), pelkäsin sen saavuttavan meidän kotikolomme valonnopeudella. Näin ei kuitenkaan (suureksi yllätyksekseni) käynyt ja viimein viime viikolla uskalsin huokaista helpotuksesta.

No ei olisi kannattanut.

Viikonloppuna kyläiltiin mummilassa ja tytär A:n serkkupuolipojat tulivat myöskin sunnuntaivierailulle. Yhtäkkiä kesken leppoisan sunnuntaipäivän vanhempi serkkupoika oksensi. Päässä soivat kellot: "ei meille, ei meille, ei tätä tautia!". Myöhäistä. Se tulee jos on tullakseen. Ja vatsatautihan yleensä TULEE.

Tänään olen potenut koko päivän aaltoilevaa pahaaoloa. Ollaan kuitenkin vietetty ihan normaalia arkea (tänäänkin siis), eikä paha olo ole erityisemmin rajoittanut tekemisiäni. Kumpa tämä jäisi tähän.

Viime keväänä sairasteltiin isi J:n kanssa oikeen kunnon noro, joka ei todellakaan jättänyt hyviä muistoja oksennus-kammoisen mamman mieleen. En siis mitenkään halajaa oksentaa tulevaisuudessakaan. En tänä iltana, en yöllä, en seuraavana päivänä, en seuraavalla viikolla - en koskaan!

Hyi, nyt pois nämä olot! Meille ei mitään o-tautia tarvi rantautua! VARSINKAAN, kun lähdetään uuteen Ruotsi-matkaan ensi viikolla!!

Yhyy, säästäkää mut tältä
Amanda!

Minne katosi aurinko ?

Nyt on ollut jo tosi monta päivää pilvistä ja synkkää ja samaa foreca lupaa seuraaville viidelle vuorokaudelle. Mihin katosi se kauan odotettu aurinko ? Se josta nautimme täysin rinnoin ?

Äiti A ja tytär A vaativat aurinkoa palaamaan. Ei muuta, kun nimeä adressiin!

Höh,
Amanda!

Ps. Haettiin viikonloppuna Jopokin kotiin ja ollaan pyöräilty nyt parina päivänä ihan intoa puhkuen, mut pyöräilykaveri-aurinko puuttuu. Yhyy. Haettiin sentään eilen uusi nuken pyöräistuin, ni saatiin nukesta pyöräilykaveri!

Äiti A ihmettelee ihmisten välinpitämättömyyttä

tyhmyyttä, itsekkyyttä ja ennenkaikkea vastuuntunnottomuutta (huh mikä sana!)...

Nyt, kun lumet ovat alkaneet sulaa paljastuu maan lisäksi kaikki se ROSKA ja p*ska, mikä lumen alle ja päälle ja väliin on jäänyt. Ja kyllä se harmittaa (ainakin minua!). Siis miten ihmiset voivat olla niin laiskoja ja välinpitämättömiä, että eivät voi laittaa sitä tupakantumppia roskikseen saakka, vaan se pitää heittää maahan. Meidän postilaatikkojen vieressä on noin 128 tupakantumppia (no en mä nyt niitä oikeasti laskenut, kuhan heitin!), vaikka roskis on noin viiden askeleen päässä laatikoista! KYLLÄ PISTÄÄ VIHAKSI.

Hetken jo mietin palaavani sisälle hakemaan pikkupussia, jonka avulla olisin kerännyt jokaisen näkemäni tumpin roskikseen ihan kaikkien iloksi, mutta palasin ajatuksesta maanpinnalle ja päätin olla yhtä ärsyttävä ja TYHMÄ kuin muutkin tupakoivat(=roskaavat tupakoijat) ja ohi kävelevät ihmiset, jotka eivät tee asian eteen yhtään mitään. Kenelle tämä homma siis jää? Mahtaako muka OIKEASTI taloyhtiö palkata jonkun katusiivoajan siivoamaan ne tumpit ja roskat, vai jäämmekö odottamaan maantumisen iloa? En tosiaan tiedä, mutta varsinkin näin lapsiperheellisenä ottaan pataan tuollainen roskien levittely. Oma lapsi sentään on jo tarpeeksi vanha ymmärtääkseen, että kaikkea ei pidä syödä mikä silmän eteen sattuu, mutta kaikissa perheissä ei näin ole. Ja eikö eläimetkin saata välillä vähän maistaa roskaa jos toista? Pennut ainakin, eikä taida kauhean hyväksi ainakaan olla. Hyi.

Eläimistä puheenollen; en kyllä anna sääliä näille eläinperheillekään, sillä hekin (ainakin jotkut, ei nyt kaikki sentään!) jakavat tätä roskaamisen ja p*skan jättämisen iloa. Siis eikö ole ihan sellainen kirjoitettukin sääntö olemassa, että koirien jätökset tulee kerätä ? Miksi meidän taloyhtiön koko pihan ympäristö on sitten täynnä läjää sun toista? JOKA PUOLELLA! Eikö kenenkään päässä koputa YHTÄÄN omatuntoa, että kaikilla olisi mukavampi olla, kun ympäristö pysyisi siistinä??? Eihän ne kakkapussit nyt niin paljon maksa ja roskiksiakin on ainakin neljä tässä pihassa! HOH

Voisikohan tästä oikeen valittaa jonnekin? Varmempi tapa taitaisi olla tehdä valokuvanäyttely tästä näystä taloyhtiön ilmoitustaululle, niin saisivat muutkin ajattelemisen aihetta...

Roskaamiseen kyllästynyt,
Amanda!

PS. meidän PITI tosiaan tehdä metsäretki tänään, mutta lähimetsä olikin täynnä yllätys-yllätys; koirien jätöksiä ja ROSKIA, niin meni "vähän" fiilikset tästä luonnosta nauttimisesta! On kyllä tosiaan sääli tuo ihmisten välinpitämättömyys, sillä lähellämme olisi vaikka miten ihania paikkoja kaikkien iloksi... ...jos vaan olisivat puhtaina..........

KEVÄT!

Tänään se tuli! Kauan odotettu AURINKO!

Siis onko mitään ihanampaa kuin aurinko, joka paistaa täydeltä taivaalta sulattaen talven lumia pois kesän tieltä ? No on; vesilätäkössä hyppivä lapsi!

Tänään löydettiin se jokakeväinen riemu taas; lumet ovat sulaneet suurilta osin ja tilalle ovat tulleet valtavat vesilätäköt. Ei muuta, kun kurakamppeet päälle ja lätäkköön juoksemaan ja hyppimään!

Oltiinkin tänään oikein useita tunteja ulkona, kun ei millään maltettu kököttää sisällä tällä säällä! Tytär A nauttii lätäköistä, äiti A taas puolestaan auringosta ja keväästä! IHANAA!

Tänään käveltiin myöskin ensimmäistä kertaa tänä keväänä oikein PUHDASTA asfalttia pitkin, kun lakaisukone oli käynyt meidän suureksi iloksemme tekemässä työnsä. Juku, että teki mieli hypätä fillarin selkään ja polkea vaikka ympäri Suomea, mutta edellämainittua on "hieman" hankalaa toteuttaa ilman sitä fillaria. Onhan meillä pyörä, mutta se on tuolla 134,4km päässä, kun ei syksyllä muutossa sitä tänne hennottu ottaa talvea vasten... (ps.meidän pyörän virkaa toimittaa isi J:n yhdeksän vuotias oranssi JOPO, joka sai koristuksekseen viime keväänä myös lastenistuimen! TYKKÄÄN!) Hö. Hiukkasen kyllä harmitti, kun oli jo ihan vesi kielellä noista fillari-fiilistelyistä!

On tää kevät vaan niin ihana ! Päivät vaan kirkastuvat ja mielikin kohoaa samaa tahtia ! Tänään olikin ihan super-pitkään valoisaa. Kello oli jotain seitsemän luokkaa, kun läksittiin TAAS ulos, ja edelleen aurinko jaksoi ilahduttaa meitä! Ja kyllä me siitä nautittiinkin (ja nautitaan)!

Keväästä nauttien,
Amanda!

ps. Meillä on eka kerhokuvauskin ylihuomenna! Hilppasen jännää!!

1v kihlat! ♥

Aina vierelläsi <3

En vois olla onnellisempi,
Amanda!♥

Palikoita sukupolvelta toiselle

Tytär A:lla oli tänään oikeen kissanpäivät, kun hän pääsi ihka ekaa kertaa katsomaan Fröbelin palikoita! Mahtoi olla menoa ja meininkiä, kun tytär selitti kotiin päästyään intoa hihkuen "HYPITTII, PAAJON LAPSIA!!" ;)

Ilontäyteistä lauantaita teille,
Amanda!

Ps. Äiti A:sta tuntuu hieman "koomiselta" ajatella/muistella kyseistä bändiä, kun muistaa itsekin jammailut 90-luvulla Lyseon salissa F-palikoiden tahdissa!

Kuva: frobelinpalikat.fi