Tänään oli niin hyvä päivä, että innostuin leipomaan vielä töiden päätteeksi. Tein taikinan, voitelin vuoan, kaadoin taikinan vuokaan, laitoin kakun uuniin ja uunin luukku kiinni. Sitten tajusin, että unohdin laittaa korppujauhot vuokaan. Nou hätä, menkööt ilman. Odotin kakkua uunista ja ennen ohjeen säätelemää aikaa kurkkasin; kas, melkein paloi. Otin kakun uunista, kostutin sitä ja jäin odottamaan jäähtymistä kuorrutteen laittoa varten. Soitin ystävälle ja touhusin samalla keittiössä. Ja se porkkanaraaste; se on vieläkin tiskipöydällä!! Porkkanakakku ilman porkkanoita, mielenkiintoinen sekin : D
Vaikka melkein palanut porkkanaton porkkanakakku olisi ollut sinänsä ehkä mielenkiintoinen makukokemus, päätin heittää kuitenkin kakun roskiin ja leipoa uuden - tällä kertaa hieman huolellisemmin. Ja kyllähän se kannatti; herkkua tuli!
Jo ennen iltaa ja kakkua tulin jo töissä äärimmäisen onnelliseksi erään potilaan puolesta. Ensimmäistä kertaa elämässä niin onnelliseksi, että melkein onnen kyynel vierähti! Kotimatkalla pohdin, voiko mikään työ olla parempi kuin tämä, jos tästä saa tällaisia onnen tunteita?
Huomenna menen ilo rinnassa töihin. Saan toteuttaa haaveen, josta joku on salaa haaveillut. Onko suurempaa onnea?
Amanda!
Ps. Viime viikolla tapahtui jotain historiallista; varattiin ensimmäinen yhteinen "etelän matka"! Korfu kutsuu meitä kesän päätteeksi!<3
Kuva viime vai edellisviikon vapaapäivältä? Ei tässä enää pysy kärryillä!
