Karhunpoika sairastaa

...joten kotosalla ollaan oltu arkimenojen sijaan. Reppana ei ole oikeastaan koskaan sairastellut kunnolla mitään, joten raukka oli viime yönä tosi kipeä. Huolestunut mamma ryntäsi puoliyötä (huolesta)valvoneena ensimmäisten joukossa aamuseitsemältä apteekkiin hakemaan pussillisen troppeja, kun edelliset olivat sattuneesta syystä (kun meillä ei todella juurikaan sairasteta - kiitos siitä!) vanhentuneet jo lääkekaapissa. Tilkka panadolia ja kuume lähti roimaan laskuun. Ihmetroppia, täytyy sanoa!

Vauhti olikin päivällä terveen lapsen luokkaan, eikä tiitiäistä paikallaan muu pitänytkään, kuin dvd-maratooni (se sallittakoot sairaanpierulle). Loppuviikko napattiin päiväkodista vapaaksi, joten äiti A luimuilee vielä huomisenkin koulupäivän - sitten on iskän vuoro.

Viikonloppuna vietetään S:n synttäreitä, joten täällä rukoillaan kuumeilun loppuvan tyystin (eikä siis siirtyvän vanhempiin!). S on mahtava, ihan henkireikä. Perjantaina tanssitaan!

Nyt muu talonväki nukkuu jälleen (niinkuin kaikki muutkin järjelliset tähän aikaan), kun mamma vielä painaa koulutehtäviä. Tajusin tällä viikolla eläväni elämäni ruuhkavuosia. Se on melkoista se.

Amanda!

Ps. Aurinko oli vallaton tänään - oikea onni! Lenkkipolut suorastaan huusivat talvijäähyllä olleita lenkkareita kevätrientoihin, mutta aika ei antanut vielä periksi. Josko huomenna jo - se olisi ihanaa!

uusi lumi on vanhan surma, sanoi kotihoidon mummo

Eilen satoi taivaan täydeltä lunta ja sukat kastuivat koulusta palatessa. Ei se haitannut, sillä paljon jännitetty tentti meni helposti läpi. huh, iso huokaus.

Tämä aamu oli yhtä kiireinen kuin eilinenkin, pommiin nukkumisesta on tullut enemmänkin tapa kuin poikkeus. Tarkistin kellosta varmasti kolmeenkin kertaan, montako tuntia myöhästyin, kun ulkona oli niin valoisaa. En myöhästynyt, oli vain tullut kevät. Onko ihanampaa, kuin aamu seitsemältä paistava aurinko?

Meneillään oleva kouluviikko on raskas. Paljon tehtävää, mutta liian vähän aikaa. J vietti eilen nimipäivääkin, mutta muistaminen sai jäädä muille päiville hirveän koulurysäviikon vuoksi. Tästä kun selvitään niin mennään ystäville saunomaan. Kaukana asuvia ystäviä kaivataan paljon, mutta yhteinen aika on kultaakin parempaa. Lauantaina pidetään kivaa.

Sitä ja aurinkoisia päiviä odotellen,
Amanda!

ps. Kuvaaminen on kokenut stoppikolauksen. Ehkä pitää alkaa ottamaan kameraa mukaan koulumatkoille, kuvata sitä elämää valoisaan aikaan.

Kolin, kolin

Paras dekon lukupaikka on ehdottomasti tyynymeren keskellä ;)

Postilaatikosta kolahti ihana Deko, ensimmäistä kertaa ihan omalla nimellä. Tilailinpas lehden jo Asta-rakentaja messuilta ja nyt se viimein saapui. Odotettu lehti on aina arvoisensa!

Kolahti muuten tänään myös mopoauto meidän auton perään. Olin onneksi yksin liikenteessä, eikä meidän autolle käynyt mitään. Mopoautokuskikin selvisi naarmuitta, mutta hänen mopoautonsa etuosa meni kyllä vähän pirstaleiksi. Selvennykseksi, ei ollut minun vikani. Miten voikin käydä aina tällainen tuuri, että vaikka itse kuinka varovainen olisi liikenteessä niin silti muut tulevat päälle? Viime kolaristahan on vasta vuosi.

Kolin, kolin - nyt dekoa lukemaan.
Amanda!