Äärimmäinen hiljaisuus.

Kaik on männy. Jäi vain epäsäännöllisen säännöllistä työtä tekevä matami (=minä) ja tyhjä talo. Huomenna meikä mamma hyppää ei-ilmastoituun 80-luvun(?) taajamajunaan ja suuntaa kohti mummilan mäkiä. Siellä odottaa jo muu perhe vuorotyötä tekevää mammaa.

Tälle viikolle olin suunnitellut vaikka mitä tekemistä, kun A on ollut "poissa jaloista", mutta kovin vähäiseksi on aikaansaamisen saldo ollut. Viikko on hurahtanut rytinällä ja työt ovat imeneet mehut tästä pariskunnasta. Sentään itselleni vannomani työmatkapyöräily on toteutunut tällä viikolla päivittäin(!!!!) ja siitä urheilusta vierottautunut meikä mamma onkin hyvin ylpeä. Tänään jaksoin hurjimman mäen ilman pysähdystä, kävelyä tai edes seisoen polkemista, ja reisilihakset kiittää! Koska huomenna suuntana on töiden jälkeen juna-asema, joudun pitämään poikkeuspäivän pyöräilyn suhteen. Se kyllä harmittaa, varsinkin kun joukkoliikenne tarjoaa lauantai-aamun parastaan 50min bussimatkalla/8km. Auts.

Osaako sitä edes herätä enää ilman aamupyöräilyä?

t: Pottakypärä-Amanda!

kuva ei liity mitenkään koko juttuun, on vain muisto maanantailta.

Mikki lähti kesälomalle viikoksi mummilaan. Kotona on hiljaista ja Jetta etsiskelee ystäväänsä. Loppuviikosta koittaa iloinen jälleen näkeminen. Siihen saakka ahkerat vanhemmat painavat duunia. Viikonloppuna pidetään pizzakestit!

Amanda!

Kesän ensimmäinen aamu

Kuva 7.6.2011

 Virallisesti se oli jo perjantaina, mutta meidän kesä taisi alkaa vasta tänään, kun uudenlainen arki koitti.

Tänään sai nukkua pitkään ja viettää rauhallista aamua A:n kanssa, kun työt alkavat iltavuorolla. Ihanan rauhaisaa, ei kiirettä minnekkään ja ulkoa kuuluu kesän ääniä: päiväkodin pihassa leikkivät lapset, linnunpöntössä huutavat linnunpoikaset ja kaukaiset kaivinkoneen äänet. Ah, kesä.

Viikonloppuna motivoin itseni pyöräilemään 8km työmatkan koko kesän ees taas, mutta eilinen säätiedote murskasi suunnitelmat. Maanantaina vettä, tiistaina vettä, keskiviikkona vettä, torstaina vettä... No, ei se nyt ihan putkeen mennyt, mutta luovuttaa en aio! Pyöräily alkakoot, kunhan säät sallivat (8km ei ehkä ole se matka minkä olen valmis taittamaan vesisateessa pyöräillen, ei ainakaan ihan vielä!).

Tämä viikko taitaakin mennä totutellessa uudenlaiseen arkeen, kun tämä matami aloittaa tänään vuorotyön. Alku viikko on aamujen kannalta leppoisaa iltavuoroa, mutta loppuviikosta jännitetään miten superaikaiset päiväkotiaamut alkavat luonnistua. Viikonloppuna seilataankin jo mummun kanssa kohti Ahvenanmaata. Aika jännää. Autokin on vuokrattu ja oikein ruotsinkielellä suoritettuna. Mitenhän me pärjätään?

Amanda!

ps. tänään mummu täytti 84!

Juhlaa!

Viikonloppuna juhlittiin valmistunutta Kummisetää. Kummitytön ilme on ainakin niin mairea, että taisi olla aikas ylpeä kummisedästään. Ihanat nuo kaksi!