Kaik on männy. Jäi vain epäsäännöllisen säännöllistä työtä tekevä matami (=minä) ja tyhjä talo. Huomenna meikä mamma hyppää ei-ilmastoituun 80-luvun(?) taajamajunaan ja suuntaa kohti mummilan mäkiä. Siellä odottaa jo muu perhe vuorotyötä tekevää mammaa.
Tälle viikolle olin suunnitellut vaikka mitä tekemistä, kun A on ollut "poissa jaloista", mutta kovin vähäiseksi on aikaansaamisen saldo ollut. Viikko on hurahtanut rytinällä ja työt ovat imeneet mehut tästä pariskunnasta. Sentään itselleni vannomani työmatkapyöräily on toteutunut tällä viikolla päivittäin(!!!!) ja siitä urheilusta vierottautunut meikä mamma onkin hyvin ylpeä. Tänään jaksoin hurjimman mäen ilman pysähdystä, kävelyä tai edes seisoen polkemista, ja reisilihakset kiittää! Koska huomenna suuntana on töiden jälkeen juna-asema, joudun pitämään poikkeuspäivän pyöräilyn suhteen. Se kyllä harmittaa, varsinkin kun joukkoliikenne tarjoaa lauantai-aamun parastaan 50min bussimatkalla/8km. Auts.
Osaako sitä edes herätä enää ilman aamupyöräilyä?
t: Pottakypärä-Amanda!
kuva ei liity mitenkään koko juttuun, on vain muisto maanantailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!