vapaapäivä

On kai ollut vähän raskas syksy. Arvasihan tuon, että koulun aloitus tuo uudet kiireiset tuulet (varsinkin nopeutetussa koulutusohjelmassa), mutta kiire on kyllä ollut koko nimensä arvoinen. Jatkuvasti on ollut edessä esseetä sun toista ja läjäpäin tenttikirjoja. Syksy alkoikin arvosanojen osalta ykkösillä, mutta talvea kohden on tullut noususuhdanne, ehkä sitä on taas vähän vetreentynyt tähän opiskeluun. Nyt löytyy jo kolmosia, nelosia ja vitosiakin! Täytyy tosin myöntää, että kyllä niitä hylsyjäkin on jo tullut poimittua. Tammikuussa sitten uusintatentitään.

Perheellisenä opiskelu on kyllä ottanut voimille, eikä asiaa helpota mitenkään se, että tunnen olevani erityisen perhekeskeinen ihminen. En vain voi olla pätemättä huonoa omaatuntoa siitä, että istun päivät pitkät tietokoneella kirjoittaen esseetä jos minkämoista, samalla kun A (ja J) kaipaisi mammaa. Usein (lue:aina) opiskelu jääneekin ilta/yöhommiksi ja ehkä senkin vuoksi noita hylsyjä on päässyt pari putkahtamaan. Tähän väliin voisinkin ihan vinkkinä perheellisille opiskelijoille paljastaa, että pelttorit ovat kova sana oppimisen tukena. Onneksi oma mies on (tuleva) rakennusalan osaaja, joten meiltä ne pelttorit löytyivät jo valmiiksi :D Taisi olla muuten ihan J:n idea ottaa ne käyttöön - niiden voimalla on pakerrettu myös (edellisen) ammatin opinnäytetyö!

Moni kummasteleekin usein, että miten sitä oikein jaksaa perheellisenä vielä opiskellakin. No eihän sitä aina meinaakaan jaksaa, mutta kun asennoituu siten, että kohta helpottaa, niin pääsee aina pahimman yli. Eikä ne hylsytkään maailman loppua tee, vaikka harmittaakin sillä hetkellä - kyllä niistäkin sitten selviää ajallaan. Hattua nostan kyllä itse itsellenikin, on tää vaan ollut aikamoista. Onneksi kohta koittaa joululoma, niin saa ajatuksia muualle!

Opintorahaisena iloitsen myös kovasti perjantaina saapuvista veronpalautuksista, jotka menevät kokonaisuudessaan joululahjaostoksiin - can't wait! Myös Joululoma menee töitä tehdessä Porin suunnalla, vaikkakin aatto- ja Joulupäivä ovat pyhitetty vapaiksi. Joulua vietetäänkin meillä tänä vuonna sekä aattona, että itse Joulupäivänä, jotta päästään juhlimaan molempien mummuloiden kanssa.Välipäivinä suunnataan J:n kanssa myös Ruotsinmaan puolelle ostoksille ystäväpariskunnan kanssa, sitä ei malttaisikaan enää odottaa!<3

Huomenna onkin kovin kovasti kaivattu vapaapäivä. J on kylläkin koulussa, mutta me A:n kanssa vietetään yhdessä tyttöjen päivää. Tarkoituksena oli suunnata lasten katedraaliin heti aamusta, mutta internet-sivusto paljasti sen olevan arkisin avoilla vain ryhmävierailuille. Kakka. Eiköhän me kuitenkin aamusta silti keskustaan suunnata - ainakin mamman kuntosalikortti pitäisi noutaa. Illalla vietetäänkin sitten Joulun avajaisia päiväkodilla. Ihana kouluvapaa-päivä tulossa. I love it!

Opiskelumotivaatiota loppuvuodeksi kaivaten,
Amanda!

kuva täältä 

ps. kuten olette mahdollisesti aiemmistakin postauksista voineet päätellä - ei kuvaus pimeällä inspaa. varsinkaan kun ei ole vieläkään sitä kameran jalkaa. ehkä koitan huomenna saada jotain kuvaa aikaiseksi. ehkä jotain jopa kodista?

pepsiini, trypsiini, karboksipeptidaasi

Anatomiaa täältä päivää !

Täällä vietetään siis viikkoa anatomian parissa ja huomenna tentitään. Iskä J:llä tietysti juurikin tänään koulupäivä aamu kahdeksasta ilta yhdeksään. Äiti A pänttää kaikenmoiset entsyymit, hermostot sun muut ja samalla tytär A kiipeää syliin ja kaipaa leikkiseuraa. Voitte vain kuvitella mikä meno, vaikka äiti A skippasi koulupäivänkin ja lykkäsi tyttärensä hoitoon aamulla pänttäämisen vuoksi.

Tietsikalta huutaa Echo kaiken näköstä luentonauhoitetta ja samalla silmät etsivät kelloa. Kohta alkaa lasten ohjelmat. Vielä viisi tuntia ennen kuin J tulee. Mitähän tästä tulee? Toivottavasti läpi päästy kurssi ainakin!

Villi veikkaus, että yökin menee päntätessä. Wish me luck,
Amanda!

nro 3!

Kolme vuotta sitten Satakunnan keskussairaalassa klo 11:05 syntyi pienen pieni prinsessa mitoin 3190g ja 50cm. Tänään tuo päivänsäde täyttää kolme vuotta ! Onnellista syntymäpäivää A, olet meidän aarre!<3

"Sä oot pihlajanmarja, oot leijonanharja,

hahtuvakerä ja silmäterä,

oot manteli ja riisipuuro, lämmin kesäsadekuuro,

puunlatvan läpi auringonvalo,

punamullalla maalattu talo,

oot mansikkapuutarha, sienikori

ja aamuvarhainen kauppatori,

oot jäniksenpoika ja kultakala,

taskussa lämmennyt kaarnapala,

oot tikan koputus koivupuussa

ja hunaja joka sulaa suussa,

oot sylikäärö ja kainalokana,

oot maailman kaikkein kaunein sana."

Miau sanoi Lenni, kun kaupunkiin muutti

Lenni on vierasilla. Napattiin se viikonloppureissusta kotimatkalle sen löhöiltyä koko päivän meidän porin-mummilan sängyssämme. Täällä sitä odotti oma tuttu koti, oma perhe ja rutkasti kaappiin jääneitä kissan herkkuja.

Vähän jännitti kuitenkin miten L suhtautuisi kotiin palaamiseen, varsinkin kun nyt seurana olisi myös koirakaveri Jetta, mutta ihan turhaan! Mahtavat kaverukset tulevat hyvin toimeen ja kumpainenkin on nauttinut olostaan. Yllätyksenä on myös tullut, että nyt Lenni ei kaipaa ollenkaan ulos, vaikka Porin mummilassa saa siellä olla päivät pitkät (ja siitä se tosissaan nauttii!). Sunnuntaina L matkaakin taas maaseudun vapauteen mummilan väen mukana, saa nähdä miten sitä enää osaa sitten ollakaan ilman kisulia taas. Ehkä napataan se seuraavalla kerralla taas mukaan?

On se Lenni vaan niin rakas. Ei siitä millään olisi halunnut luopua ja aina sitä ikävöi. Naarmut unohtuu hetkessä, kun ajattelee sitä sylissä köllivää kissavauvaa, joka kehrää ja puskee minkä ehtii. On se vaan lutunen - se meidän oma rakas Lenni.

Amanda !

Mustaa maitoa

Eilis-aamuna tää äippä sai vähintäänkin hämmästyttävän tekstiviestin isä J:ltä, jonka sisältö meni jokseenkin näin "A ei meinannut suostua juomaan ollenkaan maitoa aamupalalla. Koska se on mustaa". Hmm, no meni kyllä tovi jos toinenkin miettiessä, kunnes oli pakko lähettää selvennystä vaativa tekstiviesti. No, musta maitohan tarkoitti tietenkin Valion nahkatakki-kuvioisen tölkin maitoa. Enpä olisi kyllä ihan heti kekannut ja kyllä riemu ratkes moisen selviämisestä lääkehoidon tunnillekin. Mahtava mimmi tuo A, että oikein mustaa maitoa!

Maito seikkailut eivät toki loppuneet tähän, sillä kun tänään käytiin eri kaupassa ostamassa maitoa, saatiinkin perusmaitopurkki designin sijaan ja sehän ei käynyt päinsä Aalle. Ruokapöydässä kuultiinkin mahtavaa riemua "EEEEEI, MINÄ HALUAN MUSTAA MAITOA!". Olipa onni, että design-maitoa oli jäänyt vielä tilkka kaappiin. Huh huh, mitähän tästäkin vielä tulee ? :D

Maitoseikkailuja odotellessa,
Amanda!

ps. meillä mennään perjantaina 3-vuotisneuvolaan! h-u-r-j-a-a-! meinasin ihan pepulleni lentää, kun tänään soittelin jälleen viimetipassa neukkis-aikaa ja olisin saanut sen jo huomiselle. Porissahan odoteltiin aina pari viikkoa sitä aikaa. melko hurjaa tuokin !


ainiin, kuva täältä

Amanda vs. aika !

Kukkuu, täällä on marraskuu! Kummasti se aika vaan vierähtää ! Ja niin, kun piti päivitellä blogia lokakuussa taas useammin, taisi nuo kerrat jäädä huimaan kahteen. Perhe vei voiton 6-0 ja mainittakoot, että myös koulu vei voiton tällä erää.

Sitä on kummasti alkanut arvostamaan ja kaipaamaan yhteistä aikaa opiskelukiireiden ympärillä (ei sillä, etteikö ennen olisi!). Tuntuu, että jatkuvasti pitäisi olla menossa jonnekin suuntaan ja joku juttu pitää olla palautettuna (oli se sitten kirjastokirjat tai opintotehtävät). Välillä on kyllä pakko ottaa totaali stoppi kiireisiin ja järjestää aikaa itselle ja perheelle (lue: vain perheelle). Kotona olo tuntuu ruhtinaaliselta ja todella voin sydämeni pohjasta todeta, että nautin jokaisesta yhdessä vietetystä illasta. Voi tuo arki-ilta kotona! Arkena aika on välillä aika tiukalla, mutta esim. puolen tunnin pelihetket Lotto-pelin ääressä koko perheen kesken ovat korvaamattomia. Niistä pienistä hetkistä koostuu se oma jaksaminen. Jos aika perheen kanssa on toivottua ja onnistunutta, korvaa se omalla kohdallani sen oman ajan.

Tiedän  kyllä, että jokaisen pitäisi ottaa sitä kuuluisaa OMAA aikaa itselleen, mutta tässä elämäntilanteessa en osaa kaivata sitä ollenkaan. Omaksi hetkekseni riittää tunti-kaksi, jolloin olen yksin kotona ja pakerran vaikkapa (yllätys yllätys) opintotehtävää (niinkuin nytkin pitäisi, hups!). Muuten en kaipaa omaa aikaa, kaipaan vaan yhteistä aikaa. Yhteistä aikaa perheen kanssa, yhteistä aikaa rakkaan kanssa - se riittää ja sitä yhteistä aikaa ei korvaa mikään. Silloin kun sitä aikaa on, se myös hyödynnetään. Hyödyntäminen ei tosin aina tarkoita esim. elokuviin lähtöä, yhdessä pelaamista, ulkoilua tms, vaan mahtavaa on myös köllötellä koko perheen voimin sohvalla ja nauttia siitä yhdessä olosta.

Näin, kun elämää ajattelee, tuntee ettei itseltä puutu enää mitään. Vaikka ajan rajallisuus rajoittaa elämää, olen perus-onnellinen (jos niin voi sanoa?) ja se on paljon se ! Olen saanut kaiken mistä olen aina haaveillutkin: oman onnellisen perheen. Perheen, josta en luopuisi ikinä ja jonka vuoksi olisin valmis tekemään ihan kaiken. Aivan kuten Finkkarit räppää biisissään En vaihtais päivääkään: "ainoo juttu mist en tingi, ainoo mist en jousta". Mahtavat nuo kullat J & A (ja Jetta ja Lennikin!), pusuja!

Voipi olla, että blogissa jatkuu tämä hiljainen kausi, kun edelleen tuo koulu ja perhe tuppaa viemään voiton, mutta nyt kyllä lupaan olla edes pikkaisen aktiivisempi ! Ehkä teen oikeen tavoitelistan, et millon viimeistään kirjotan seuraavaksi ;)

Annettakoot seuraava arvoisa aika vielä koululle, ennenkuin haen tuon pikkuneidin päiväkodista ! Tänään vietetäänkin tyttöjen iltaa, kun iskä istuu seminaarissa ilta yhdeksään saakka - ties mitä me keksitään ;)

Amanda !

Ps. kuvan tyyliset isänpäivä lahjat saapuivat tänään postissa, tuskin maltan odottaa, että päästään antamaan niitä 3v synttäreillä J:lle, pappoille, vaarille, tuffille ja ukille ! hihii, jännää!