Kukkuu, täällä on marraskuu! Kummasti se aika vaan vierähtää ! Ja niin, kun piti päivitellä blogia lokakuussa taas useammin, taisi nuo kerrat jäädä huimaan kahteen. Perhe vei voiton 6-0 ja mainittakoot, että myös koulu vei voiton tällä erää.
Sitä on kummasti alkanut arvostamaan ja kaipaamaan yhteistä aikaa opiskelukiireiden ympärillä (ei sillä, etteikö ennen olisi!). Tuntuu, että jatkuvasti pitäisi olla menossa jonnekin suuntaan ja joku juttu pitää olla palautettuna (oli se sitten kirjastokirjat tai opintotehtävät). Välillä on kyllä pakko ottaa totaali stoppi kiireisiin ja järjestää aikaa itselle ja perheelle (lue: vain perheelle). Kotona olo tuntuu ruhtinaaliselta ja todella voin sydämeni pohjasta todeta, että nautin jokaisesta yhdessä vietetystä illasta. Voi tuo arki-ilta kotona! Arkena aika on välillä aika tiukalla, mutta esim. puolen tunnin pelihetket Lotto-pelin ääressä koko perheen kesken ovat korvaamattomia. Niistä pienistä hetkistä koostuu se oma jaksaminen. Jos aika perheen kanssa on toivottua ja onnistunutta, korvaa se omalla kohdallani sen oman ajan.
Tiedän kyllä, että jokaisen pitäisi ottaa sitä kuuluisaa OMAA aikaa itselleen, mutta tässä elämäntilanteessa en osaa kaivata sitä ollenkaan. Omaksi hetkekseni riittää tunti-kaksi, jolloin olen yksin kotona ja pakerran vaikkapa (yllätys yllätys) opintotehtävää (niinkuin nytkin pitäisi, hups!). Muuten en kaipaa omaa aikaa, kaipaan vaan yhteistä aikaa. Yhteistä aikaa perheen kanssa, yhteistä aikaa rakkaan kanssa - se riittää ja sitä yhteistä aikaa ei korvaa mikään. Silloin kun sitä aikaa on, se myös hyödynnetään. Hyödyntäminen ei tosin aina tarkoita esim. elokuviin lähtöä, yhdessä pelaamista, ulkoilua tms, vaan mahtavaa on myös köllötellä koko perheen voimin sohvalla ja nauttia siitä yhdessä olosta.
Näin, kun elämää ajattelee, tuntee ettei itseltä puutu enää mitään. Vaikka ajan rajallisuus rajoittaa elämää, olen perus-onnellinen (jos niin voi sanoa?) ja se on paljon se ! Olen saanut kaiken mistä olen aina haaveillutkin: oman onnellisen perheen. Perheen, josta en luopuisi ikinä ja jonka vuoksi olisin valmis tekemään ihan kaiken. Aivan kuten Finkkarit räppää biisissään En vaihtais päivääkään: "ainoo juttu mist en tingi, ainoo mist en jousta". Mahtavat nuo kullat J & A (ja Jetta ja Lennikin!), pusuja!
Voipi olla, että blogissa jatkuu tämä hiljainen kausi, kun edelleen tuo koulu ja perhe tuppaa viemään voiton, mutta nyt kyllä lupaan olla edes pikkaisen aktiivisempi ! Ehkä teen oikeen tavoitelistan, et millon viimeistään kirjotan seuraavaksi ;)
Annettakoot seuraava arvoisa aika vielä koululle, ennenkuin haen tuon pikkuneidin päiväkodista ! Tänään vietetäänkin tyttöjen iltaa, kun iskä istuu seminaarissa ilta yhdeksään saakka - ties mitä me keksitään ;)
Amanda !
Ps. kuvan tyyliset isänpäivä lahjat saapuivat tänään postissa, tuskin maltan odottaa, että päästään antamaan niitä 3v synttäreillä J:lle, pappoille, vaarille, tuffille ja ukille ! hihii, jännää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!