Isomahakausi

Jälleen eletään vuoden aikaa, jolloin kaikilla alkaa pullottaa maha. Vauva. Vauvakausi. Luoja.

Itsekin olen kasvattanut mahaani (jo syksystä lähtien), mutta syynä ei suinkaan ole vauva (moniko jo luuli?!), vaikka kovinkin niin toivoisi. K-o-u-l-u, tuo kirottu stressin aiheuttaja. Täten tunnustan olevani tunnesyöjä. Stressiä lievittämään on pakko saada herkkuja, suruun helpottaa herkku, onnea pitää juhlistaa herkuilla. Stoppia koitettiin jo tammikuussa, mutta muutosta ei näy.

Eilen kävin sauvakävelemässä enstemmäistä kertaa vuosiin motivaation löytymisen toivossa, mutta penikat sanoi ei. Auts. Väkisin naama irvellä kapustin kilometrin verran, kunnes oli pakko palata kotiin. Toinen auts. Penikoista huolimatta sauvottelu oli kivaa ja pääsin viimeisellä parilla sadalla metrillä kunnolla rytmiin. Ensi viikko tulee sauvottelun osalta ainakin olemaan stoppiviikko, koska J lähtee työhommiin toiseen kaupunkiin (=työmatka?). Onni on, että Jettanen suuntaa J:n mukana, joten me saadaan viettää rauhallista tyttöjen viikkoa A:n kanssa (toivottavasti saadaan myös ystävämme S houkuteltua meidän matalaan majaan pariksi päiväksi!).

Herkkumasun kasvaminen saisi minimisoitua ja vauvamasu tulla tilalle. Tälle haaveelle saa antaa kuitenkin vielä parivuotta aikaa, sillä opinnot olisi kiva saada kerralla pussiin. Parin vuoden päässä haaveiden toteuttamislistalta löytyvät myös

[x] oma koti
[x] (omat) häät
[x] monta ulkomaan matkaa (ei kaikki saman vuoden sisällä toki!)
[x] uusi auto

Uusi auto (kummasti) vähiten näistä kaivattu, mutta uusimislistalla sekin - sitten joskus. Hurjan kivaa olla opiskelija, sitä vaan haaveilee kaikesta samalla, kun työssäkäyvät toteuttavat niitä haaveitaan. Ehkä sitä joskus vähän katkeroituukin, mutta toisaalta - mitä sitä sitten tekisikään jos olisi jo kaikki mistä joskus haaveili?

Vaikka sitä haaveilee paljosta tulevaisuudelle, on sitä jo paljon sellaista saanut mistä on joskus haaveillut. Ihana mies, oma - yhteinen lapsi, itsenäistyminen ja hyvin läheinen ystävä (ystävät!). Materiaalisimpiakin haaveita on monesti toteutunut. Näitä pohtiessa sitä tuntee olonsa hyvinkin onnelliseksi. Elämä on kohdellut niin hyvin meitä viime vuosina.

Haaveet kantaa - elämä antaa,
Amanda!

ps. Tänään kasvateltiin masua grillaten. Terassikausikin avattiin ulkona syöden, voi miten ihana ilma olikaan! Noin klo 16 Kangasalantien liikennetaulussa näkyi lukemat ilma +13'c, tie +26´c - ihana sunnuntai! Jettanenkin kävi nautiskelemassa auringosta:

Karhunpoika sairastaa

...joten kotosalla ollaan oltu arkimenojen sijaan. Reppana ei ole oikeastaan koskaan sairastellut kunnolla mitään, joten raukka oli viime yönä tosi kipeä. Huolestunut mamma ryntäsi puoliyötä (huolesta)valvoneena ensimmäisten joukossa aamuseitsemältä apteekkiin hakemaan pussillisen troppeja, kun edelliset olivat sattuneesta syystä (kun meillä ei todella juurikaan sairasteta - kiitos siitä!) vanhentuneet jo lääkekaapissa. Tilkka panadolia ja kuume lähti roimaan laskuun. Ihmetroppia, täytyy sanoa!

Vauhti olikin päivällä terveen lapsen luokkaan, eikä tiitiäistä paikallaan muu pitänytkään, kuin dvd-maratooni (se sallittakoot sairaanpierulle). Loppuviikko napattiin päiväkodista vapaaksi, joten äiti A luimuilee vielä huomisenkin koulupäivän - sitten on iskän vuoro.

Viikonloppuna vietetään S:n synttäreitä, joten täällä rukoillaan kuumeilun loppuvan tyystin (eikä siis siirtyvän vanhempiin!). S on mahtava, ihan henkireikä. Perjantaina tanssitaan!

Nyt muu talonväki nukkuu jälleen (niinkuin kaikki muutkin järjelliset tähän aikaan), kun mamma vielä painaa koulutehtäviä. Tajusin tällä viikolla eläväni elämäni ruuhkavuosia. Se on melkoista se.

Amanda!

Ps. Aurinko oli vallaton tänään - oikea onni! Lenkkipolut suorastaan huusivat talvijäähyllä olleita lenkkareita kevätrientoihin, mutta aika ei antanut vielä periksi. Josko huomenna jo - se olisi ihanaa!

Auringon palvojan kevätpäivä

Tänään sen tunsin ensimmäisen kerran. Kevään. Ihanaakin ihanempi aurinko paistaa taivaan täydeltä ja synkeän talven paukkupakkasetkin ovat tipotiessään. Aamulla lämpömittari näytti -8´c ja sehän on jo kevättä sekin!  Melkein voisi jo villakangas takin kaivaa kaapin syövereistä ja päästää toppatakin kevät levolle. Ehkei sentään ihan vielä, mutta ihan pian kuitenkin!

Kevät aurinko kuljetti minut tänään kukkakaupoille. Minä, joka erityisen harvoin ostan kukkia (vaikka rakastan niitä!), ostin kokonaiset neljä pakettia tulppaaneja (=40kpl!)! Mieli on jo keväässä, kohta on kotikin! Kukat pääsivät heti esille maljakkoihin ja nyt jo pihan laittaminenkin polttelisi sormia, jotta saisi senkin keväiseen kuntoon. Ulkovalot saavat jo siirtyä pois kevään tieltä ja pakkasen kestävät kukka-asetelmat tulla tilalle. Vaikkei puutarhan hoito ole koskaan ollut suurin intohimoni, täytyy silti myöntää, että kyllä sitä pihan laittoa jo odottaa "pitkän" talven jälkeen.

Bussissa koin myös älytöntä poltetta päästä laittamaan sisustustakin kevät mallille ja nyt onkin tarkoitus alkaa kunnon kevät siivoukseen! Mahtaako moiseen intoon liittyä kevät auringon lisäksi myös niskaan painavat koulutehtävät, joiden sijaan tekee ihan mitä muuta vain? Onneani kiitän, että opinnoista on tällä viikolla torstai ja perjantai vapaana, joten meikäläinen pääsee ostelemaan uusia tekstiileitä kevätkotia varten. Yhden raitakankaan hainkin jo Eurokankaalta viime viikolla, joten perjantaina ompelukone hyrrää ja kovaa!

Kevät se saa vain ihmeitä aikaan. Syysväsymys on tipotiessään ja mieli oikeinkin korkealla. Jei, kevät saa tulla, vaikka lumikin saa vielä olla hetken. Ikkunoista on sälekaihtimet syrjässä, tulkoon valkeus!

Kevät auringon palvoja,
Amanda!

ps. teksti kirjoitettu jo eilen 6.2!

kuva täältä