Itsekin olen kasvattanut mahaani (jo syksystä lähtien), mutta syynä ei suinkaan ole vauva (moniko jo luuli?!), vaikka kovinkin niin toivoisi. K-o-u-l-u, tuo kirottu stressin aiheuttaja. Täten tunnustan olevani tunnesyöjä. Stressiä lievittämään on pakko saada herkkuja, suruun helpottaa herkku, onnea pitää juhlistaa herkuilla. Stoppia koitettiin jo tammikuussa, mutta muutosta ei näy.
Eilen kävin sauvakävelemässä enstemmäistä kertaa vuosiin motivaation löytymisen toivossa, mutta penikat sanoi ei. Auts. Väkisin naama irvellä kapustin kilometrin verran, kunnes oli pakko palata kotiin. Toinen auts. Penikoista huolimatta sauvottelu oli kivaa ja pääsin viimeisellä parilla sadalla metrillä kunnolla rytmiin. Ensi viikko tulee sauvottelun osalta ainakin olemaan stoppiviikko, koska J lähtee työhommiin toiseen kaupunkiin (=työmatka?). Onni on, että Jettanen suuntaa J:n mukana, joten me saadaan viettää rauhallista tyttöjen viikkoa A:n kanssa (toivottavasti saadaan myös ystävämme S houkuteltua meidän matalaan majaan pariksi päiväksi!).
Herkkumasun kasvaminen saisi minimisoitua ja vauvamasu tulla tilalle. Tälle haaveelle saa antaa kuitenkin vielä parivuotta aikaa, sillä opinnot olisi kiva saada kerralla pussiin. Parin vuoden päässä haaveiden toteuttamislistalta löytyvät myös
[x] oma koti
[x] (omat) häät
[x] monta ulkomaan matkaa (ei kaikki saman vuoden sisällä toki!)
[x] uusi auto
Uusi auto (kummasti) vähiten näistä kaivattu, mutta uusimislistalla sekin - sitten joskus. Hurjan kivaa olla opiskelija, sitä vaan haaveilee kaikesta samalla, kun työssäkäyvät toteuttavat niitä haaveitaan. Ehkä sitä joskus vähän katkeroituukin, mutta toisaalta - mitä sitä sitten tekisikään jos olisi jo kaikki mistä joskus haaveili?
Vaikka sitä haaveilee paljosta tulevaisuudelle, on sitä jo paljon sellaista saanut mistä on joskus haaveillut. Ihana mies, oma - yhteinen lapsi, itsenäistyminen ja hyvin läheinen ystävä (ystävät!). Materiaalisimpiakin haaveita on monesti toteutunut. Näitä pohtiessa sitä tuntee olonsa hyvinkin onnelliseksi. Elämä on kohdellut niin hyvin meitä viime vuosina.
Haaveet kantaa - elämä antaa,
Amanda!
ps. Tänään kasvateltiin masua grillaten. Terassikausikin avattiin ulkona syöden, voi miten ihana ilma olikaan! Noin klo 16 Kangasalantien liikennetaulussa näkyi lukemat ilma +13'c, tie +26´c - ihana sunnuntai! Jettanenkin kävi nautiskelemassa auringosta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!