Oon löytänyt ruoanlaiton ja hyvän ruoan innon. Rakastan HYVÄÄ ruokaa (pahoista oonkin mitä nirsoin!) ja OSAAN nykyään jopa tehdäkin ruokaa. Ennenhän meillä isi J kokkasi ja minä katoin. Nyt iskä on päivät poissa ja tytär A:kin on siirtynyt jo aikoja sitten soseista "kunnon ruokaan", joten tän mammankin on ollut PAKKO opetella ruoanlaittoa.
Ruoka ei ole ollut koskaan suurin intohimoni kohde - päin vastoin; olen ollut jo pienenä huono syömään, nirso ruoasta ja mitä vielä! Näin "aikuisempana" sitä on alkanut nauttimaan eritavalla ruoasta, vaikka vieläkään se ei ole mikään onnellisuuden vaatimus (voin hyvinkin elää päivän ilman kunnon ruokaa).
Perunasta en pidä vieläkää (eikä pidä muuten tytär A:kaan - äitinsä tyttö!), joka johtunee varmastikkin siitä, että lapsuuden kodissani meillä oli AINA perunaa. Perunaa ja kastiketta, perunaa ja lihaa, perunaa sopassa, perunaa laatikoissa jne !! Nyt olenkin löytänyt ruokamaailman muut herkut: pastat, riisit, linssit yms! Uusin herkkuni on ehdottomasti Tagliette (joka on siis jonkun tyyppinen pasta). Se on tosi herkkua, helppoa, nopeeta ja jopa kaunista. Kaiken lisäksi se maksaa jättipussiltaan alle euron! Sen kanssa pitää olla ehdottomasti jo teininä mieleenpainettu kanakastike, joka on myöskin harvinaisen helppo ja maukas. Siihen tulee (hunajamarinoituja) kanasuikaleita, ruokakermaa ja puolipurkkia pippurista sulatejuustoa. NAM!
Tänään meillä syödäänkin edellämainittua herkkua. Tuolla se kypsyy. Ja nyt syömään.
En syö enää ikinä perunaa,
Amanda!
ps. mulla on mitä ihanin linssisopankin ohje tuolla kaapissa, jota pitää saada VÄHINTÄÄN kerran kuukaudessa. Voisinpa jakaa senkin joku kerta. Iskä J:n mummin herkkuja sekin. nams!
pps. mainittakoot mun ruoanlaitto intohimostani vielä se, että tein elämäni ensimmäisen jauhelihasopan VIIME KUUSSA. Joo luitte oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!