Vielä kaksivuotias

A täyttää ensi kuussa kolme. Kolmevuotta. Hurjan kuuloista.

Muistan, kun mammakaverin kanssa keskusteltiin yksivuotis synttäreiden tienoilla, että "kohta ne on jo isoja ja menevät päiväkotiin". Niin, nyt ne on jo niitä isoja. Ihan hurjaa miten tuo aika menee.


Tämän vuoden aikana A on kehittynyt jotenkin ihan hurjan paljon. Osaksi tietysti varmasti päiväkodinkin ansiosta (kun on isompien ryhmässä), mutta osaksi tietysti ihan luonnollisestikin. Puhe on selkeytynyt ihan todenteolla, ruokailutaidot ovat kehittyneet, sekä uusia taitoja on opittu ihan todenteolla. Välillä sitä on ihan ällikällä, kun huomaa A:n oppineen jotain, minkä itse oli mieltänyt "isompien lasten" taidoksi. Viime vuoteen verraten nyt meillä osataan mm. ajaa itse polkupyörää (apupyörillä tietty!), hyppiä yhdellä jalalla, uida itse (kellukkeiden avustuksella) ja kävellä mm. rapukävelyä.

Ison tytön elkeet näkyvät myös harrastuksen merkeissä. A aloitti ensimäisen ihan oman harrastuksen elo-syyskuussa ja on nyt käynyt säännöllisesti liikuntakoulussa. Se on osoittautunut oikeaksi menestykseksi meidän perheessä ja sinne menoa oikein odotetaan. Se on siis A:n ihan oma harrastus, jonne ei äiti tai iskä tule ollenkaan mukaan. Mahti juttu: fyysisesti kehittävä ja "itsenäisyyttäkin" opettava, jossa on paljon uusia kavereita.

Kyllä se vuosi vaan tekee paljon. Vielä kuukauden saan nauttia kaksivuotiaan seurasta, sitten se vaihtuukin jo kolmivuotiaaseen! On se vaan mahtava tyttö, oikea aarre!<3

Amanda!


Ps. A on tällä viikolla päiväkodin viikon vekara, johon häntä oltiin haastateltukin. Tässä vähän ilon aiheita muidenkin päivään A:n vastauksien merkeissä:

Perheeseeni kuuluu: iskä, äiti ja A
Lempiruoka: Kaurapuuro
Lemmikki jonka haluaisin kotiin: Nalle Puh
Lempivärini: Punainen
Lempileikkini: Seepraleikki
Mikä minusta tulee isona: Iso tyttö

- Hauskinta tässä on, että A ei edes pidä kaurapuurosta  : DD Eikä kyllä seepraleikistäkään olla kuultu ;) Mahtavan spontaaneita nuo kaksi-kolmevuotiaan vastaukset !