Jämähdys

Blogi on asettunut totaaliselle nolla-aksentille, eli siis jämähtänyt paikalleen. Syitä voisi luetella vaikka kuinka, mutta mainittakoot päälimmäisinä yhteisen ajan arvostamisen. Kohta alkaa päiväkoti ja koulut, joten yhteinen aika käy todella vähiin. Nyt siis nautitaan todenteolla viimeisistä yhteisistä täysistä päivistä mitä on vielä jäljellä!

Ollaan tehty kesälomareissuja, poimittu marjoja, shoppailtu, uitu, saunottu ja herkuteltu. Eilen vietettiin koko perheen kera leffailtaa (suursuosikkina Autot 1) ja tänään juhlittiin jo kaksi vuotiasta Julppua! Huomenna täytellään opintotuen hakemuksia, metsästetään koulutarvikkeita, sekä pakataan laukkuja. Tiistaina junan nokka kääntyykin kodin suuntaan ja perjantaina jo tutustutaan päiväkotiin. Hui.

Kesä tuli, kesä meni. Niin se vain meni, kuin hujaus vain ! Juuri vietettiin toukokuun toistaviikkoa ja pähkäiltiin miten oikeen jaksetaan koko kesä neljä sukupolvea saman katon alla. Noh kyllähän sitä jaksettiin ja nyt se kesä sitten loppuukin jo. Toki voin todeta, että toista kesää emme vietä saman katon alla : DD Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä "muutamia" yksittäisiä sijaisuuksia kesän aikana ja nauttia täysin rinnoin viimoisesta kesästä kodinhoitotuella. Noh, kuis sitä kävikään - sitä tuli oltua koko kesä töissä ja vietettyä yhteensä koko kesän aikana vain kuukauden verran vapaata (yhteensä). Kuitenkaan ei kaduta, sillä yhteisiin hetkiin riitti aina aikaa. Tehtiin monta yhteistä ihanaa reissua ja helteet suosivat meidän uimariperhettä ! Suosivat jopa niin paljon, että A oppi uimaan (=polskimaan renkaan kanssa paikasta toiseen itse)!

Kesän jälkeen olo on sekä haikea ja onnellinen, että jännittävä. Uusi ja tuntematon jännittää, mutta samalla on onnellinen kaikista niistä onnellisista yhteisistä päivistä, jotka SAI viettää kodinhoitovapaalla. Haikeus koittaa, kun miettii kuinka iso tyttö meillä jo onkaan ja miten kuitenkin sitä tulee taas kaipaamaan lapsuudenperhettään ja ystäviä täältä Porista. Monet jännittävätkin meidän syksyä meidän puolestakin, mutta itse uskon, että elämä kantaa. Kyllä se elämä aina järjestyy, seisoohan sitä vaikka päällään muutaman vuoden. Sitten se elämä vasta alkaakin, eiks vaan ! Ja vaikka muutama vuosi tiukilla tullaan elämäänkin, ei se silti elämistä estä. Täysillä vaan, ei sitä tiedä koska täältä lähdetään !

Amanda, niin onnellinen omasta rakkaasta perheestään.