Blogissa on ollut enemmän kuin taukoa. Taukoa, koska ajatukset eivät jostain kumman syystä pyöri täällä "kesäkodissa" jossa pyörii yhden pyörätuolin lisäksi kuusi ihmistä (joista yhdellä on uhma), kolme (joskus jopa neljä) koiraa (joista yksi ei ole vielä täysin sisäsiisti!!) ja kolme kissaa. Touhua on siis todella riittänyt, eikä seesteisistä kesäpäivistä maalla ole tietoakaan (eikä asiaa todellakaan helpota se pointti, että tässä samalla koitetaan "remontoida" ja valmistautua pappan 60v juhliin......). Seesteisistä kesäpäivistä puheen ollen; missä ne kesäpäivät helteineen viipyvät???
Blogin kirjoittamisen sijaan päivät (ja illat) ovat täyttyneet lähinnä siivoamisesta, pyykkäämisestä, koiran ulkoilutuksesta (tai vaihtoehtoisesti pissojen ja kakkojen siivoamisesta sisältä) sekä muista yhtä maittavista kotihommista. Välillä sitä tuntee olevansa orja Rooman diktaattureiden vallassa, kun oma käsitykseni siisteydestä ja sen tärkeydestä ei aina oikein kohtaa talon emännän (lue: äitini) kanssa (vaikka tosin itse olen aina luullut olevani keskivertoa siistempi?). Välillä sitä tuntuu ettei muuta teekkään, kun siivoaa (mikä on toki hieno tunne alle kahdenviikon asumisen jälkeen, kun edessä on vielä n.12 viikkoa...), mutta onneksi ollaan päästy näkemään nyt paljon ystäviäkin, joka on ollut enemmän kuin tervetullutta vastapainoa tälle sukupolvien väliselle "taistelulle". Huh huh, kyllä tuntuu selkeältä julistaa, että neljä sukupolvea ei mahdu yhden katon alle.
Oma tilamme kesäkodissa on melko olematon, sillä puolet omaisuudestamme (+meidät ja koira) on sullottu samaan huoneeseen. Jos jokin ottaa päähän tai kaipaa ihan muuten vain omaa aikaa, ei liene liian vaikeaa päättää mihin sitä suuntaisi. Yksi huone, yksi päämäärä. Viikonlopun verran se vielä toimiikin, mutta kaksi viikkoa alkaa olla "pikkaisen" liikaa (puhumattakaan kahdestatoista viikosta!). Tilanteeseen on kuitenkin tulossa helpotusta, joka auttaa hallitsemaan ahtaanpaikan ja neljä-sukupolvea-saman-katon-alla tuomaa/aiheuttamaa ahdistusta.
Hmm, niin että tällaista kesä-elämää me ollaan elelty! Tänään tämä äiti ottaa kuitenkin OMAA TILAA ja -AIKAA ja suuntaa iltakahville ystävän kanssa keskustaan . HUH, tätä on kaivattu ! Ei MITÄÄN velvoitteita; vain oma ihana ystävä, paljon aikaa ja juoruamista!♥
Amanda!
Ps. pitääpi mainita, että tämänkin tekstin kirjoittamiseen meni varmaankin tunti, kun tässä yhdessä ja samassa huoneessa (missä kirjoitan; kyllä tietokonekin on vielä kaikenlisäksi tässä meidän huoneessa) vaeltaa yksi uhmakas lapsi ja yksi pentukoira, jotka jokseenkin häiritsevät tätä aiheeseen keskittymistä.
pps. kuvia ei ole, eikä varmaankaan edes tule - on niin huonot valaistukset ettei kuvaaminen edes kiinnosta ja kuvien muokkaaminenkin on ihan oma maailmansa mummilan olemattomilla muokkausohjelmilla. jippijaijee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!